Päijänne
Elämää luonnon ehdoilla
Vuosisatoja ihminen eli Päijänteen rannoilla sopusoinnussa luonnon kanssa. Kutuhaukia keihästettiin rantamatalasta, kalastettiin verkoilla kuikkien vesillä ja metsän riistalle viritettiin pyydyksiä. Ajan myötä perustettiin yhä pysyvämpiä asuinpaikkoja ja lopulta ryhdyttiin viljelemään maata. Asutus oli kuitenkin harvaa ja kuikat saivat hautoa rauhassa.
Rauhaisaa eloa kesti 1800-luvulle asti. Sittemmin ihminen on lopullisesti ottanut Päijänteen käyttöönsä. Kehitys on ollut tavattoman nopeaa. Tervaveneiden tuoksu on vaihtunut muovin kirkkaisiin väreihin, hetken kukoistanut höyrylaivaliikenne on loppunut ja puutavaran uitto on supistunut murto-osaan viime vuosisadan puolivälin kukoistuksesta.
Päijänne ihmisen käytössä
Nykyisin järveä säännöstellään vesivoimalatalouden takia ja sen vesiä johdetaan maan uumeniin louhittua Päijännetunnelia pitkin pääkaupunkiseudun juomavesitarpeisiin. Sen niemet ja suojaisat lahdet ovat mökkitontteina ja koko kesäkauden halkovat sadat huviveneet niin laajoja ulapoita kuin matalia rantavesiä.
Päijänteen alueet ovat olleet metsätalouskäytössä jo pitkään. 1910-20-luvut olivat sahojen kulta-aikaa ja rantojen hakkuut olivat huipussaan. Kansallispuiston alueella on Kelventeen harjurinteillä hallitsevana laajat, hoidetut ja lähes puhtaat harjumänniköt, joiden alle sadan vuoden ikä kertoo osaltaan rantahakkuiden ajasta.
Päijänteen höyrylaivaliikenne koki kahdesti huippunsa, joista toinen oli sota-ajan polttoainepulan seurausta. Puutavaran uitto oli merkittävimmillään 1950-luvulla, jolloin valtavia tukkilauttoja kiskovat hinaajat puksuttivat Päijänteellä.
Päijänteen pinta-ala on 1080 km2 pituutta järvellä on 119 km. Syvin kohta on 95,3 m ja se sijaitsee Pohjois-Päijänteellä Ristiselällä Toivakan kunnassa. Keskisyvyys on 16,2 m. Keskimääräinen vedenkorkeus on 78,2 m. Suurimpia Päijänteen saaria ovat Virmailansaari, Salonsaari, Judinsalo, Onkisalo, Paatsalo, Muuratsalo, Haukkasalo ja Vuoritsalo.
Päijänne kuuluu Kymijoen vesistöön. Järvi laskee eteläpäästään Kalkkisten koskea pitkin Kymijokeen ja edelleen Suomenlahteen. Päijänteen vesi vaihtuu virtauksen ansiosta kerran 2,5 vuodessa. Päijänteen vedenkorkeus vaihtelee vuoden mittaan keskimäärin 60 cm. Alimmillaan se on ns. kevätkuopan aikaan huhtikuussa ja korkeimmillaan juhannuksen tienoilla.
Päijänteen luonto
Päijänteen kansallispuisto on geologialtaan ja maisemaltaan kaksijakoinen; osa saarista on pitkittäisharjujaksoihin kuuluvia hiekkarantaisia harjusaaria, osa Päijänteen vuorimaalle tyypillisiä kallio-ja moreenisaaria.
Päijänteen kansallispuisto sijoittuu osin Sysmän kuntaan. Lisätietoja Päijänteen kansallispuistosta löydät Metsähallituksen internet sivulta www.luontoon.fi/paijanne
Päijänne on suosittu veneilykohde
Yhtenäistä vesireittiä pääsee Lahden edustalta Vesijärveltä aina pohjoiseen Keski-Suomeen Viitasaarelle ja Savoon Pielavedelle saakka. Vesireitin pituus Lahdesta Pielavedelle on noin 120 meripeninkulmaa.
Suomen suurimpiin veneilytapahtumiin kuuluva Päijännepurjehdus purjehditaan joka heinäkuussa järven päästä päähän. Päijännepurjehdukseen osallistuu 180 kölivenettä ja lähes tuhat purjehtijaa vuosittain.