“Asun Hämeenlinnassa, mutta syntyjäni olen Sodankylästä. Olin aiemmin sairaanhoitaja, mutta resurssivajeen takia tuntui, etten saa tehdä työtäni tarpeeksi hyvin ja ammattitaidolla. Aloin miettimään, mikä voisi olla vaihtoehto. Ystäväni, joka on eläinlääkäri kysyi: Miksi sinä Karoliina et ole lomittaja?
En ollut koskaan ajatellutkaan, ala ei ollut tullut edes mieleeni. Vaikka aina olen ollut semmoinen, että jos jollain tutulla on navetta, niin olen mennyt lehmiä katsomaan. Lähdin sitten opiskelemaan maatalousalan perustutkintoa, eläinhoitajalinjalla. Siitä on nyt noin 4 vuotta.
Tykkään työskennellä eläinten kanssa, se on se ykkösjuttu. Vaikka olin sairaanhoitaja ja tulen tosihyvin myös ihmisten kanssa juttuun ja tykkäsin sosiaalisesta työstä. Mutta tässä on se ihanaa, että pääsee eläinten kanssa työskentelemään ja on tosi itsenäistä työtä. Näkee sen oman käden jäljen. Totta kai välillä tehdään yrittäjän tai työparin kanssa, sekin on tosi mukavaa. Tykkään että on vaihtelua.
En voi sanoa että tämä olisi rauhallista, mutta itsenäistä. Saa tehdä oikeasti töitä ja kunnolla. Resurssit on tiloilla järkevät. Kun teen työni, voin sanoa, että olen tehnyt hyvin ja olla itse tyytyväinen. Kun menen kotiin, ei jää oloa että olisin pystynyt tekemään paremmin, mutta ei annettu aikaa. Siinä mielessä tämä tyydyttävää työtä.
Kun puhutaan lomittajien tulevaisuudesta tulee ekana mieleen, että lomittajien keski-ikä on korkea ja on paljon jäämässä kohta eläkkeelle. Meitä vasta-aloittaneita ei ole paljoa. Mietin tietenkin, miten se työmäärä lisääntyy. Toki tiloja lopettaakin, mutta ei ehkä samaa tahtia kun lomittajia jää eläkkeelle. Se mietityttää ja jännittää.
Tämä on semmonen ala, että sen pitää tulla niin sydämestä. Kun on kaksiosainen työpäivä ja työpaikalla pitää käydä kahdesti päivässä. Itsekin asun Hämeenlinnan keskustassa, siitä on pitkä matka joka paikkaan. Ajamista on paljon ja työ on kovin sitovaa. Jos tykkää itsenäisesti ja maalaisjärjellä tehdä työtä, niin tämä on oikea paikka. Fyysinen työ ja ei kyllä tarvitse istuskella. Toki moni haluaa töiden jälkeen käydä jumpalla, lomittajana ei tarvitse.”
Kuva ja teksti: Anne Kalliola ja Karoliina Siirtola