Valitse sivu
Etusivu / Etelä-Suomen Lomituspalvelut / Etelä-Suomen Lomituspalvelut / Juhlavuoden haastattelut / Jane Saul: Lomitusalueiden laajeneminen toi kasvukipuja

Jane Saul: Lomitusalueiden laajeneminen toi kasvukipuja

Maatalouslomittaja Jane Saulin ensimmäinen työpaikka oli Halikon lomatoimi. Sittemmin hallinto siirtyi Somerolle ja nyt työnantajana on Etelä-Suomen lomituspalvelut Sysmässä.  

Sysmän alaisuuteen Somero siirtyi vuonna 2020 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen yhdistäessä paikallisyksiköitä.  

Nyt 36-vuotias Jane Saul aloitti lomittajan työt 16-vuotiaana tekemällä puolen vuoden sijaisapulomituksen 50 lehmän lypsykarjatilalla.  Tila oli tuttu, sillä se oli yksi hänen äitinsä rengaslomitustiloista.

– Olin 12 vuotta kun muutimme Virosta Suomeen. Äiti lomitti, ja kun en aluksi osannut suomea, pörräsin mukana lomilla.   

Joten näkemystä lomituksista ja niiden muutoksista hänellä on runsaasti.  

Jane Saulilla on jo 20 vuoden kokemus lomittajan työstä.

Byrokratia on lisääntynyt

2000-luvun alussa lomitustyö oli Saulin mukaan vapaampaa. Vuosien myötä byrokratiaa on tullut lisää. Erityisesti tilakohtainen työajan mitoitus on nykyään tarkkaa, kun ennen tärkeää oli, että tarpeelliset työt tehtiin. Saul toteaa, että joskus oltiin nopeampia ja joskus hitaampia, mutta tunnit menivät varmaan lopulta päittäin ilman sen kummempaa mitoitusta.    

– Kaikki ymmärtävät, jos joku kone menee rikki ja pitää odotella korjaajaa. Ihmisten kanssa on vähän eri asia. Aika on kuitenkin suhteellista, jos jonain päivänä eläinten kanssa sitä säästyy, toisena kuluu enemmän, hän pohtii.   

Pienten lomitusyksikköjen vahvuus oli, että ihmiset tunsivat toisensa. Hallinnossa tiedettiin kunkin lomittajan vahvuudet ja tilojen tarpeet ja osattiin paremmin ohjata oikeat ihmiset oikeaan paikkaan. Isossa yksikössä hiljaista tietoa katosi.

– Kun oli lomittajavajetta ja lähijohtaja vaihtui monesti, se näkyi meille lomittajille sekavuutena.

Saulin mukaan sijaistavilla ja vakituisilla esimiehillä oli omat tapansa tehdä työlistat.  Somero on edelleen vahva maatalouspitäjä ja tiloille tarvitaan lomittajia laajemmalta alueelta. Kun hiljainen tieto puuttui, seurauksena oli – soppa. 

– Ensin sijainen teki muutoksia ja mentiin sen mukaan. Kun vakituinen tuli takaisin, hän muutti taas listoja. Tästä kärsivät eniten ne lomittajat, jotka eivät olleet kovin monitaitoisia. Heillä saattoivat tunnit vähetä, kun ei sitten muutosten jälkeen lopulta heille sopivaa tilaa ollut. 

Plussaa myös paljon

Pari vuotta isossa yksikössä on jo vähentänyt alun organisointikämmejä ja moni asia on nyt aiempaa paremmin.  

– Työvaatteet saa itse tilata netistä, eikä tarvitse vuorojen välillä hakea niitä toimistolta. Moni lähijohtaja tekee kotoa töitä, joten ei niitä toimistoja niin olekaan, Jane Saul naurahtaa.

Lomittajat saavat myös tietyn arvoiset hyvinvointisetelit, joita voi käyttää niin liikuntaan, hierontaan tai vaikkapa kulttuuriin. Työnantaja tukee osin myös ruokailuja työpäivinä.

– Nämä auttavat jaksamaan, kun lomitustyö on edelleen raskasta. Vaikka työergonomia on parantunut, monella etenkin pitkään lomittaneella on kremppaa ranteissa ja polvissa. Ja meille perheellisille nämä edut antavat moraalisen oikeuden panostaa myös itseensä.

Yhdessäoloa ja koulutuksia

Lomittajan työ on yksinäistä, jos isäntäväki on samaan aikaan lomalla. Maatalousyritysten kasvu on tuonut tähän muutosta.

– Ihan mainiota on työskennellä kollegan kanssa isoilla tiloilla, joilla on kaksi lomittajaa samaan aikaan, iloitsee Jane Saul.  

Muita lomittajia tapaa myös palavereissa ja koulutuksissa. Lomitus 50 vuotta – juhlavuosi on tuonut yhteisiä tilaisuuksia kuntoilun ja virkistyksen merkeissä 53 kunnan lomitusalueen koko henkilöstölle.

Kaikista lomittajista tuttuja on vain pieni osa, vaikka työnantaja on sama. Lomitusyksikön länsitiimi järjesti ensiapukoulutusta 20 lomittajan ryhmissä. Siellä oli uusiakin kasvoja, jotka sitten ovat jo tuttuja, kun ensi kerran koko porukka on kasassa.

Jos jotain Jane Saul saisi toivoa, niin lisää ammatillista koulutusta ja kurssipäiviä. Nyt moni yrittäjä opettaa lomittajalle tilalla tarvittavia taitoja.  

– Koulutukset veisivät koko alaa eteenpäin. Ne inspiroivat ja kannustavat lomittajaa. Yksi askel vie toiseen ja kun ammattitaito kasvaa, voisihan joskus tilanne olla sekin, että me lomittajat osaisimmekin neuvoa yrittäjää. Me kun tilalla säännöllisesti käymme.  

Kuva ja teksti: Irma Peltola